Kun tulin valituksi valtuustoon ajattelin, että asioita voisi muuttaa nopeasti ja ketterästi. Olin väärässä.
Olin suunnitellut, että minusta tulee se valtuutettu, joka pitää huolta siitä että Porvoolaisilla lapsilla on maailman parhaat koulut ja opetus, mutta ennen kaikkea valmistuessaan myös maailman parhaat taidot. Taidot, joilla tulevaisuudessa pärjätä globaaleilla markkinoilla.
Nyt miltein kolmen vuoden valtuustotyöskentelyn jälkeen on kuitenkin myönnettävä, että iso osaa ajasta on mennyt seiniä koskeviin keskusteluihin. Tilaa ja aikaa käydä ennakkoluulotonta keskustelua opetuksen sisällöstä on ollut liian vähän. Meillä on edelleen jatkuvasti tiloihin ja rakennukseen liittyviä haasteita ratkaistavana, jolloin kiihkein keskustelu pyörii niiden kysymysten ympärillä.
Arviointiraportti lukuvuodelta 2018 – 2019
Loppuvuodesta 2019 julkaistiin kaupungin koulutustoimen arviointiraportti koskien lukuvuotta 2018-2019. Kyseisenä lukuvuonna suomenkielisissä peruskouluissa opiskeli 3878 oppilasta, joista piti huolta ja opetti yli 450 aikuista. Tukea koulunkäyntiin tarvitaan yhä enemmän.
Samassa raportissa käsiteltiin oppimistuloksia matematiikan osalta. Raportista voimme lukea, että matemaattista ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoa tarvittaisiin muuttuvassa maailmassa yhä enemmän, jolloin matematiikan osaaamisen merkitys on korostunut. Ongelmana on kuitenkin innostuksen ja kiinnostuksen puute. Matematiikan oppimistuloksia on mitattu jo useamman vuoden ajan Porvoossa ja vuodesta 2013 siihen on osallistuneet Porvoon 6. -ja 9. – luokkalaiset, jolloin voimme tutkia osaamisen tason muuttumista.
Henkilökohtaisesti suurin huolenaiheeni kuitenkin kohdistuu lukutaitoon. Esimerkiksi heikkojen lukijoiden osuus on kasvanut pojissa neljässä vuodessa 17 prosenttiyksikköä. Yleisesti voimme muutenkin todeta, että hyvien ja keskitasoisten lukijoiden osuus vähenee samalla kun heikkojen lukijoiden määrä nousee. Mielestäni meidän tulee aidosti olla huolissaan, jos kuudesluokkalaisista heikkojen lukijoiden osuus on yli kolmannes oppilaistamme.
Kouluissa tehdään hienoa ja motivoitunutta työtä lukutaidon parantamiseksi. Raportissa todentaankin: ” Kouluilla on erilaisia lukutaitoprojekteja ja luku- ja opiskelutaitoihin panostetaan monipuolisesti eri oppiaineissa ja eri luokkatasoilla. ” Yhdyn myös ajatukseen siitä, että yläkouluun tulisi saada yhteinen lukutaidon mittari jatkoseurannan kannalta.
Lukutaito on suunnattoman tärkeä taito tulevaisuutta ajatellessa. Meille ei voi olla ”ihan sama” osaako lapsemme lukea. En mene sen syvemmin lukutaidon merkitykseen, sillä uskon sen olevan selvä meille kaikille. Kysymys kuuluukin, että miten saamme lapset innostumaan lukemisesta. Tutkimuksissa on nostettu esille kodin ja vanhempien merkitys lukemisesta kiinnostumiseen.
Mutta mitä kaupunki voi tehdä?
Kokoomus teki lokakuussa 2019 valtuustoaloitteen, joka on jätetty jo liki 20 paikkakunnalla. Lisää lukutaitoa! -aloitteessa esitetään, että lasten ja nuorten lukutaitoa voitaisiin lisätä teatterin ja draaman keinoin. Konkreettisena esimerkkinä on käytetty Helsingin kaupunginkirjastolla jo seitsemän vuotta ollutta kirjaston teatteritätiä. Teatteritäti on vuosien aikana vinkannut ja innostanut useita tuhansia lapsia ja nuoria lukemaan.
Itse en osaa sanoa onko teatteritäti tai teatterisetä ratkaisu ongelmaamme, mutta meidän tulee kokeilla uusia tapoja, joista yksi voi olla teatteri tai ehkä muut esikuvat tai kirjojen vielä parempi saatavuus? Mikä on selvää, tulee opettajille tarjota lisää koulutusta, jotta heillä olisi myös aiempaa enemmän välineitä käytössä oppilaiden innostamiseen ja opettamiseen.
Mikäli juuri sinulla on idea mitä esimerkiksi Porvoon kaupunki voisi tehdä, niin laita viestiä ja koitetaan yhdessä kehittää yhä useamman lapsen ja nuoren lukutaitoa!